vuosi projekteina

 - neljä päähinettä

 

- kymmenen huivia tai muuta kaulanlämmikettä

- kahdet lapaset

- viisi lasten yläosaa / mekkoa

 - kasa muunlaisia projekteja

 - 28 paria sukkia

Tuottoisa vuosi, etten sanoisi. Ainoa, mikä harmittaa, on se, ettei niitä neuletakkeja tai villapaitoja valmistunut sitten kuitenkaan kuin yksi. Mutta hei, huivikiintiö on ainakin vähän aikaa täynnä!

Parempaa uutta vuotta teille kaikille!

arvonta suoritettu!

Voisin kirjoittaa tähän selostuksen siitä, miten arvonnasta tehdään mahdollisimman vaikeaa. Mutta en sitä tee, totean vain tyynesti, että random.org arpoi voittajiksi kommentoijat numeroilla 44 ja 15, ja painotan, että oli ihan täysin suunnitelmieni mukaista käyttää kyseistä arvontakonetta. Tai ainakin se oli se kolmas suunnitelma.

Joka tapauksessa, pitkän matikan lukeneena (tosin lyhyen kirjoittaneena) osasin laskea sen verran, että voittajiksi selvisivät Breezie ja Effi, onnea heille! Ottakaas tytöt minuun yhteyttä sähköpostitse (tiinaniit at gmail piste com), niin selvitellään palkintoasioita!

Arvonnassa kyselin teidän joululahjatoiveistanne, joten luonnollisesti nyt kerron, mitä neulomiseen liittyvää minä sain lahjaksi:

Monet teistä toivoivat Coastal Knits -neulekirjaa. Niin minäkin. Koska kärsivällisyys ei ole vahvin luonteenpiirteeni, ostin sen itse itselleni lahjaksi. Marraskuussa. Ennakkotilaamalla. Lahjaksi kuitenkin! Succablocci -pingottimet sain äidiltäni, tai itse asiassa taisin tilata ne omin nokkineni ja äiti tarjoutui ne maksamaan, vaikkei tajunnut yhtään, mitä olen ostanut. 

ps. Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta mun suosikkijoululahja oli uusi imuri! Ja se imuri näyttää vähän siltä, kuin se olisi lähdössä avaruuslennolle! Arvatkaa vaan, onko meillä yhtään pölypalloja täällä, kun mä olen imuroinut joulun jälkeen joka päivä noin 15 kertaa!

viimeinen paketti

 Joulukuun SNY-paketti saapui aatonaattona. Meillä oli sähköt poikki lähes koko illan, joten en saanut kuvattua pakettia kokonaisuudessaan, mutta tässäpä nämä, mitä siitä on jäljellä:

Paketista paljastui kaksi kerää Schachenmayrin Alpaka Premium -lankaa fuksian värisenä (joulukuun valo, sori), joka alkoi heti huutelemaan että heeeiiiii mä haluun, mä haluuuuun olla pipo. Nappasin kerät sitten aattoaamuna matkakassiin mukaan ja aloitin niistä Mollyn.

Paketista löytyi myös teetä ja lastenkirja. Näiden lisäksi siellä oli karkkia meille kaikille, minä sain maitosuklaata toffeetäytteellä (jonka väänsin naamaan jo aatonaattoiltana) ja lapset saivat lakritsat ja karkkilaatikot (jotka katosivat noin kolme sekuntia paketin avaamisen jälkeen. Niin, ja paketissa oli myös kirje, jonka arkistoin niin hyvään paikkaan, etten löytänyt sitä enää. Kirjeessä kuitenkin paljastui minun salainen neuleystäväni, ja hän oli Jenni. Kiitos Jenni kaikista paketeista, postikorteista ja kommenteista! Tämä oli minunkin ensimmäinen SNY-kierrokseni, enkä kyllä olisi voinut parempaa neuleystävää saada. Erityissuuret kiitokset vielä lastenkin puolesta - olisitpa nähnyt lasten ilmeet aina silloin, kun he huomasivat, että kerrankin äidin postipaketissa on jotain myös heille! Meillä luetaan paljon, joten kirjat ovat tähän osoitteeseen enemmän kuin tervetulleita.

Joulukuun paketista löytynyt kirja olikin varsin hupaisa tapaus. Se kertoo possusta, joka saa tädiltään joka vuosi lahjaksi kutittavia neuleita. :D

(Minä itse lähettelin pakettaja Suville.)

vähän ennen joulua

Nämä päivät...

Nämä päivät on tehty riisipuurosta ja liian monesta joulutortusta. Ne on tehty esikoisen koristelemista pipareista. Nämä päivät maistuvat pähkinöille ja mustaherukoille.

Nämä päivät on tehty lumitöistä ja postilaatikosta löytyvistä joulukorteista. Ne on tehty pehmoisista langoista ja hyvästä seurasta, pitkistä puheluista, hersyvistä keskusteluista. Ne on tehty kynttilöistä ja lumihiutaleista sekä rapisevasta lahjapaperista.

Nämä päivät on tehty kanelin, hyasintin ja kuusen tuoksuista. Ne on tehty viime hetken yllätyslahjaostoksista sekä ylikierroksilla käyvistä lapsista, hiljaisuuteen kuiskatuista lahjatoiveista sekä jännityksestä.

Paljon on tehty.

Muun muassa nämä villasukat, jotka lähtivät postin mukana ystävälleni MurMeliinalle:

malli: perussukka

lanka: 7 veljestä (valkoinen, vaaleansininen ja ruskea)

puikot: 3 mm

ravelryssa: something little for christmas

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä.

Kolme yötä jäljellä. Se riittää kyllä.

siivouksen välttelyä

Joulukuun yh-dek-säs-tois-ta. Viisi yötä jouluun. Äkkiä se tämänkin joulukuun ensimmäinen puolikas meni, vaikka itse taidankin olla omassa joulukalenterissa jossain itsenäisyyspäivän tienoilla. Sen siitä saa, kun ei osta suklaakalenteria. 

Koska jouluun on niin vähän aikaan, minun pitäisi oikeastaan suorittaa joulusiivousta tälläkin hetkellä. Aloitin heti aamulla toteamalla, että hemmetin likainen pöytä, miks sitä kukaan ei ikinä pyyhi ja nykäisin pöytäliinan huis hemmettiin. Heti oli paljon freesimpi koko keittiö! Seuraavaksi poimin aterinlaatikosta likaisia lusikoita, koska kuopuksen mielestä aterimet täytyy syönnin jälkeen palauttaa sinne, mistä ne on otettukin. Sen jälkeen pohdiskelin kauan ja hartaasti, miten saisin mustikkasoppatahrat irti valkoisesta seinästä, ja päädyin tulokseen en mitenkään. Sitten aloin siivoamaan tasoja, mutta ensimmäiseksi käteeni osui kamera, ja ajattelin, että kuvaan nopeasti muutaman joululahjan, jotta saan ne paketoitua (onhan sekin siivoamista, tavallaan). Lopulta kuvailinkin sitten myös keskeneräisiä neuleita ja hups oho - kello olikin jo niin paljon, että kuopus piti viedä nukkumaan ja silloinhan ei voi siivota, koska esimerkiksi tiskitason pyyhkimisestä kuuluva ääni voi häiritä herkän lapsen unia. Mutta jos mä nyt tätä vauhtia jatkan tätä joulusiivousta, meillä saattaa olla ihan siistiä jouluun 2015 mennessä. Kelpaa mulle.

-

Tämä neuletakki menee lahjaksi siskontytölle, ja koska epäilen suuresti puolivuotiaan kykyä väijyä blogiani, niin uskallan esitellä tämän kuvien kanssa täällä jo nyt. Sisko taas puolestaan oli mukana valitsemassa mallia ja on nähnyt useaan otteeseen minun neulovan tätä, joten ei tämä varsinainen megapaljastus hänellekään ole.

Se on perusneuletakki elefanttiaiheisella kirjoneuleella. En ollut aikaisemmin neulonut kirjoneuletta tasona, enkä varmaan ihan heti tule uudestaan neulomaankaan. Vähän vaatii vielä treenausta pitää langat tarpeeksi löysällä, vaikka olenkin kyllä positiivisesti yllättynyt, että sain noinkin siistiä jälkeä aikaiseksi. Lanka on Dropsin Baby Merinoa, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa - miellyttävän tuntoista ja pehmeää neuloa. Mallin ohjekin oli selkeä (tai no selkeni huomattavasti siinä vaiheessa, kun tajusin, että ei tätä neulotakaan ylhäältä alas) ja hyvin kirjoitettu.

malli: Ella Funt by Pamela Wynne

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino vaaleanpunainen (27), 3 kerää ja pinkki (08), noin 10 g.

puikot: 3 mm

ravelryssa: Elephants for Ninni

fiilis: ihan kiva, muttei kuitenkaan niin ihana. 

-

Nyt minä taidan mennä jatkamaan joulusiivoustani. Aloittanen pohtimalla, että pesisinkö kahvinkeittimen vai keittäisinkö lisää kahvia. Hmm.


ps. toivottavasti se henkilö, joka tuli vierailulle blogiini googlen kautta käyttämällä hakusanoja "hiomapaperi vessassa", löysi etsimänsä.

arvotaan!

Koska tämä blogi täytti yhden vuoden jo alkusyksystä,

koska sadan postauksen rajapyykki on jo ylitetty,

koska teitä lukijoita on mahtava määrä,

koska te lukijat olette ihan parhaita jättämään kommentteja

ja koska minä olen ihan hemmetin hyvällä tuulella,

on hyvä aika järjestää arvonta.

Aikaa osallistua on joulupyhien loppuun asti, eli osallistumisaika loppuu maanantaina 26.12. klo 23.59.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin. Kerro kommentissasi mitä olet itse toivonut lahjaksi tänä vuonna.

(Yksi arpa per kommentoija.)

 Palkinnot olkoot yllätyksiä (itse asiassa ne ovat minun päässänikin vielä suunnitteluasteella), mutta sen verran paljastan, että lankaa ja herkkuja olisi luvassa kahdelle onnettaren suosikille. Ja jos tarve vaatii, minä voin muuttaa langan joksikin hyödykkeeksi.

Onnea kaikille tasapuolisesti!

kun ei saa unta

 Resepti unettomuuteen:

Otetaan viisi kerää Dropsin Nepalia ja viiden millin puikot. Ladataan Saroyan -huivin ohje koneelle. Laitetaan The Killing -sarja pyörimään telkkariin. 

No, ei tuo välttämättä auta saamaan unen päästä kiinni, mutta ainakin keskiyön unettomat tunnit voi viettää harvinaisen mukavasti.

Oli tarvetta kaulahuiville. Perushuivia ei kiinnostanut neuloa, mutta jonkinlainen pitkä lämmike oli saatava. Langan paksuus rajoitti mallin etsinnässä, mutta suht kivuttomasti löysin kuitenkin mallin, joka oli ikään kuin kaulahuivi lehtireunuksella.

Sitten vain neulottiin niin kauan kuin lankaa riitti. Pituutta huiville tuli vaatimattomat kaksi metriä ja neljäkymmentä senttiä. Se on juuri sopivasti. Kyllä lämmittää!

malli: Saroyan by Liz Abinante

lanka: Garnstudio Drops Nepal (tumma violetti 4399), 5 kerää

puikot: 5 mm

ravelryssa: Midnight´s Saroyan

fiilis: ihana on!

the neuletakki

On se kuulkaas upea. Ei tietenkään kuvissa, koska sitten kuitenki otin ne itse. Kuvat on muuten muokattu läppärillä, joten mä en oikeastaan ole ihan itsekään varma, kuinka huonoja ne loppujen lopuksi on. Onneksi takin väri on musta, joten sitä ei voi pilata säätämällä liikoja.

 "Hei, mä voin ottaa näillä jättikourilla vaikka kiinni tästä etureunasta!"

Lanka on Lumoavasta Langasta ostettu Dropsin Baby Alpaca. Lanka yllätti positiivisesti - ihanaa ja nopeaa neuloa! Vaikka tämä takki onkin neulottu 2,5 mm:n puikoilla, ei missään vaiheessa iskenyt epätoivoa siitä, että takki ei valmistu ikinä (toisaalta tässä mallissa tuo mallineulekin oli itsessään nopeahkoa neuloa). Ja lanka on niin pehmeä, ei edes yritä kutittaa. Ihan täydellinen tähän malliin. Ihan täydellinen minulle. Niih. Ihanaa.

 "Miten h*lvetin lailla mä saan ton kauluksen kuvattua?! Ja onks noi mun kädet ihan oikeesti noin isot? Ja noin luiset? "

Mallista sen verran, että katsokaapas ravelryssa muiden projektimuistiinpanoja. Minä en katsonut, ja sen ansiosta ompelin käsin noin miljoona metriä.

 "Kuvataan takaapäinkin, oho, toivottavasti kukaan ei huomaa kuinka rypyssä mun hame on. Ja oho, miks tää takki näyttää näin vinolta, vaikka ei se ees oo!"

Takki esiintyi muuten ensimmäistä kertaa julkisesti hautajaisissa. Niin, hautajaisissa. Että hei kuules elämä, haista paska. Alkaa jo riittää.

 "Ja nyt mä taas vähän venytän näitä, voi että, oho, käsi jäi tonne alle, no ei se mitään, voin vaikka muokata itseni kädettömäksi. Oho, en osaa. No, ei se mitään."

malli: New York Cardigan by Erin Harper

lanka: Garnstudio Drops Baby Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: Suru puserossa

alpakkaperhonen

 Mitä saadaan, kun yhdistetään alati palelevat kädet, rakkaus alpakkaan, perhoskuviopakkomielle ja himo kirjoneulontaan?

No, lapaset.

Yllä olevassa kuvassa lapaset näyttävät aika onnettomilta. Ne ovatkin parhaimmillaan käytössä, kuten (ainakin omat) kirjoneuleprojektit yleensä. En edes saanut kovin pahoja virheitä aikaan tämän kanssa, mitä nyt toisessa peukalossa on kaksi silmukkaa enemmän, mutta sitähän ei huomaa kukaan muu kuin minä itse.

 Mallia on muokattu kuvioiden osalta aika paljonkin. Alunperin tuollainen iso perhonen on tarkoitettu vain toisen käden "sisäosaan", ja ulkosyrjässä pitäisi olla hieman erilaista perhospitoista kirjoneuletta. Mutta minä rakastuin malliin nimen omaan tuon ison perhosen takia, joten tein sen molempiin lapasiin, toiseen peilikuvaksi. Toisella puolella on vinoruudukkoa.

 Arvaattekin varmaan, että minä rakastan näitä.

 malli: Flutter Butterfly Mittens (ravelry) by Mimi Hill

lanka: Garnstudio Drops Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: alpaca butterfly